AI6

Minun suomeni

Tee käsitekartta, jossa tutkit omaa kielenkäyttöäsi. Miten kielesi on muodostunut sellaiseksi kuin se on? Huomioi esimerkiksi
- tausta: murrealue, kaikki asuinpaikkasi, vanhempien kotipaikat
- koulun vaikutus
- mihin ryhmiin kuulut: kaveriporukat, harrastusporukat, nettiyhteisöt,...
- kiinnostuksen kohteet: minkä alan sanastoa hallitset ehkä tavallista enemmän?
- suhteesi kieleen: millaista kielenkäyttöä arvostat, tavoittelet tai toisaalta inhoat, välttelet
- kiroilusi
- miten hallitset kirjakielen
- miten kirjoitat somessa
- viimeksi oppimiasi slangisanoja
- inhokkisanoja
- vaikutteita mediasta? Lukemisen vaikutus?
- englishin tai muiden kielten osuus puheessasi



Kieliaiheisia artikkeleita:


3. Kieli muuttuu tyyliin näin

Kieli muuttuu: esimerkkinä tyyliin-ilmaus.

4. ...ja näin...  

Kirosanojen muuttumista kaunokirjallisuudessa esittelee Ylen Kultturicocktailin juttu Vittu on myöhempi tulokas.

5. ...ja näinkin

Jopa välimerkkien käyttö voi muuttua. Onko töykeää lopettaa Whatsapp-viesti pisteeseen? Artikkeli ja testi Helsingin Sanomien sivuilla.

6. Anglismien käyttö huolettaa: Dinnerille about kasilta? 

7. Slangi muuttuu  

Slangi-sanalla voidaan tarkoittaa kolmea asiaa: vanhaa Stadin slangia, nykyistä pääkaupunkiseudun puhekieltä tai jonkin ammatti- tai harrastusryhmän kieltä. Kielentutkija Heikki Paunonen esittelee esseessään Miho, Wallah ja snuffi slangin muuttumista ja sitä, kuinka kielen muuttumista on välillä vaikea hyväksyä.

8. Ärsyttäviä sanontoja 

Kielenkäyttö herättää yllättävän paljon tunteita. Mitä sanoja tai sanontoja inhoat? Inhotuimpia sanontoja on listattu Onko inhokkisi (myös joskus inhottujen sanojen joukossa!) listalla?

Kolumni Sä otat tästä kopin jatkaa samaa teemaa vaikka onkin kirjoitettu kolme vuotta aiemmin. 

9. Suhteesi murteeseen?

HS:n kolumnissa Miu-miu, onpa söpö murre! toimittaja Oona Laine kertoo omasta murteenkäytöstään ja eri ihmisten suhtautumisesta siihen.


Kielitoimiston sanakirja päivittyy vuosittain


Kotimaisten kielten tutkimuskeskus julkaisee vuosittain listan ajankohtaisista sanoista, joko uudissanoista tai pinnalle nousseista. Kotuksen katsaus esimerkiksi vuoden 2018 sanoihin ja Ilta-Sanomien testi samaisen vuoden uusista sanoista.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on ollut mukana myös vuoden 2020 Alias-pelin tekemisessä.

Intertekstuaalisuus

on käsite, joka tarkoittaa kaikenlaista tekstienvälisyyttä. Tekstit voivat viitata toisiinsa monin tavoin, suoraan ja epäsuorasti.

Esimerkkejä:
- parodia ja pastissi – ehkä selkeimmät. Jonkinlainen versio alkuperäisestä tekstistä. Esimerkiksi Barry Trotter ja häpeämätön parodia.
- nyky- ja muut versiot esimerkiksi saduista. Lisäksi esimerkiksi Michael Tournier kertoo Robinson Crusoen tapahtumat modernin ajan ihmiskuvaa käyttäen teoksessaan Perjantai.
- fanifiktio perustuu täysin johonkin teokseen
- lajeina esimerkiksi robinsonadi tai odysseia: viittaa kertomustyyppiin, joka on nimetty alkuperäisen teoksen mukaan. Googlaa ”nuoren miehen odysseia”.
- jokin teoksen nimi, henkilön- tai paikannimi viittaa toiseen teokseen: Nuku hyvin, Punahilkka, Bridget Jonesin herra Darcy tai Maailman vahvin tyttö.
- rakenne tai sen osat voivat olla myös jostain muusta teoksesta: ”Olipa kerran...” tai vaikkapa uutisen tai reseptin muotoon tehty runo
- suorat viittaukset tai  lainaukset: henkilö kuuntelee vaikkapa jotain kappaletta tai ratkoo arvoitusta maalaukseen kätkettyjen vihjeiden avulla.
- biofiktio eli fiktiota oikeista ihmisistä, esimerkiksi Syyskirja Tove Janssonista tai Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe
- verkkotekstien linkit ovat myös tavallaan muita tekstejä, joihin viitataan
- kaikenlainen muu toisten tekstien läsnäolo
(- adaptaatio = teos sovitetaan toiseen muotoon)

Suosittua nykyään -- miksi?

Kirjallisuudentutkimuksessa on esitetty myös ajatus siitä, että jokainen teksti on intertekstuaalinen -- tekstin tulkintaan vaikuttavat aina muut teksti.

Myös media hyödyntää intertekstuaalisuutta paljon. Lue HS:n artikkeli tunnetuista maalauksista ja mainoksista: Kun klassikkoteos valjastetaan mainontaan, Mona Lisa työskentelee mehumyyjänä (16.7.2020).

Kirjoja, joissa on vahva intertekstuaalinen suhde

esimerkiksi
Jeffrey Archer: Kane ja Abel
Margaret Atwood: Penelopeia
Dan Brown: Inferno
Johanna Catani ja Lari Mäkelä (toim.) Toinen Tuntematon
Tracy Chevalier: Tyttö ja helmikorvakoru
Michael Cunningaham: Villijoutsenet ja muita kertomuksia
Helen Fielding: Bridget Jonesin päiväkirja
Karen Joy Fowler: Jane Austen -lukupiiri
Nikolaj Frobenius: Pelon kasvot
Seth Grahame-Smith: Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit
Frode Grytten: Popmusiikkia
Jari Järvelä: Romeo ja Julia
Antti Holma: Kauheimmat runot
Vilja-Tuulia Huotarinen ja Satu Koulumies: Emilia Kent. Runotytön tarina jatkuu.
E. L. Karhu: Prinsessa Hamlet ja muita näytelmiä
Riina Katajavuori: Wenla Männistö
Stephen King: Ruususen uni
Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis
Ian McEwan: Pähkinänkuori
Erkka Mykkänen ym. (toim.): Jatkuu! Fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista.
Maggie Nelson: Argonautit
Amos Oz: Juudas
Marika Riikonen ja Salla Simukka (toim.): Marilyn, Marilyn (novelliantologia)
Rick Riordian: nuortenkirjasarjat Percy Jackson, Kanen aikakirjat ja Apollon
Matti Rönkä: Yyteet
Johanna Sinisalo: Muumimamman vaarallinen nuoruus
Heli Slunga ja Jaana Seppänen: Lapin Lolita
Donna Tartt: Tikli
Michel Tournier: Perjantai
Ebba Witt-Brattström: Vuosisadan rakkaussota
...

Tai jokin teos, joka viittaa esim. nimellään toiseen teokseen: Olavi J. Lähteenmäki: Kärpästen herran testamentti, Tuija Välipakka: Maailman vahvin tyttö, Tuija Lehtinen: Rafaelin enkeli,...

Englantilaisella Hogarth Press -kustantamolla on hanke, jossa kymmenen William Shakespearen näytelmää kirjoitetaan nykyaikaan. Suomeksi näitä on ilmestynyt viisi:
Anne Tyler: Äkäpussi (ks. HS:n artikkeli Tyleristä ja koko hankkeesta)
Jo Nesbo: Macbeth
Edward St Aubyn: Mediamoguli
Margaret Atwood: Noidan sikiö
Jeanette Winterson: Aikakuilu


Disney on julkaissut Twisted Tales -nimikkeen alla kirjat
Jäätynyt sydän (kirj. Jen Calonita, Frozenin Anna ja Elsa ovatkin kasvaneet erillään)
Ylös maailmaan (kirj. Liz Braswell, Arielin tarina jatkuu)
Sydän taikamatolla (kirj. Liz Braswell, Aladdin ei löydäkään taikalamppua)

Suomalaisen mytologiaan perustuvia kirjoja esimerkiksi:
Mikko Kamula: Metsän kansa -sarja, ensimmäinen osa Ikimetsän sydänmailla
JP Koskinen: Kalevanpoikien kronikka
Timo Parvela: Sammon vartijat -sarja
Johanna Sinisalo: Sankarit
J. R. R. Tolkien: Kullervon tarina
Lisää Kalevala-sauran sivuilla.



Tarinallisuus on vahva trendi 


Tarinat kiinnostavat ihmisiä ja niitä hyödynnetään tietoisesti ja tiedostamatta, somessa ja markkinoinnissa. Tarinallistamisesta keskustelivat dosentti Maria Mäkelä ja Kuukausiliitteen toimittaja Anu Nousiainen Ylen Aamun Viimeisen sanan vieraana.

Tarina noudattelee draaman kaarta, joka on länsimaissa tavallinen tapa hahmottaa kertomus. Tarinallisuuteen kuuluu myös ns. cliffhanger, jossa lukija jätetään odottamaan jatkoa.

Tarinallisuus voi näkyä paitsi rakenteessa, myös kerronnan tavassa: kirjoittaja hyödyntää kaunokirjallisia keinoja kuten takaumia, ennakointeja, dialogin käyttöä sekä miljöö- ja henkilökuvausta. Teksti voi rakentua vastakkainasettelulle tai siihen voi olla rakennettu symboliikkaa. Vaatimaton, kolhuinen auto pihassa edustaa henkilön vaatimatonta taustaa ja maanläheisyyttä vastakohtana huikealle menestykselle, josta kertoo vaikkapa julkkisystävien luettelo ja porealtaassa nautittu shampanja. Myös kohosteinen, esimerkiksi puhetta jäljittelevä, kieli voi olla tarinallisuuden keino.

Tampereen yliopiston Kertomuksen vaarat -projekti tutki tarinoiden kertomista mediassa. Hankkeen Facebook-sivuilla käytiin läpi lukijoiden "ilmiantamia" median tarinoita. Hanke päättyi vuoden 2020 lopussa, ja sen tuloksia koottiin kirjaksi Kertomuksen vaarat -- kriittisiä ääniä tarinataloudesta.

Kari Hotakaisen haastattelu Yle Areenalla käsittelee Hotakaisen uusinta teosta Tarina. Haastattelussa käsitellään tarinallisuutta sekä tietenkin uusimman teoksen sisältöä muutenkin. 

Osa tarinoista ei ole totta: Ylen Valheenpaljastaja-sivu kertoo kesän 2018 Vanhusten karkumatka festareille -tarinasta, joka levisi laajalle medissa. Lue karanneiden vanhusten tarinan lisäksi, kuinka kätilöiden haastattelu käänsi Juha Sipilän pään ja silmäile Enkeli-Elisan tarina. Kesällä 2020 tunteisiin pyrittiin vetoamaan Facebookissa kerrotulla tarinalla taloyhtiön vainoamasta perheenisästä, jota Kertomuksen vaarat -hankkeen tutkija purki Twitter-tilillään. Saman Facebook-kirjoittajan tarina raivostuneesta kuskista on päätynyt MTV:n uutisiin asti -- tapahtunutta ei voitu vahvistaa. 

Toisaalta myös paikkansa pitäviin tarinoihin voi liittyä ongelmia. Emilia Kujalan kolumni Toipumistarinoiden tehtailu on vallankäytön muoto - - (yle.fi 12.8.2022) kertoo vääristyneistä odotuksista, joita toipumiskertomukset luovat. Jotkin tarinat luovat ulossulkevia normeja, kirjoittaa Saara Särmä kolumnissaan Kenen uusi ja kenen normaali? (yle.fi 20.5.2020) ja tunteisiin vetoamisen kautta tarinat vaikuttavat mielikuviimme vaikkapa siitä, millaista on olla yrittäjä tai miten loppuunpalaminen ratkaistaan -- ja kuka sen ratkaisee.

Miksi tarinallisuus on suosittua?
Mitä hyötyä tarinoiden käytöstä on?
Mitä ongelmia siihen liittyy?
Onko tarinan avulla syntyvä kuva tosi?


Lisälukemista hankkeen Facebook-sivuilla.

HS:n artikkeli Uskomaton murhenäytelmä, joka paljasti Enkeli-Elisan tarinan olleen sepite.

Janne Saarikiven kolumni Muisto ja mielikuvitus (yle.fi 14.5.2018) ja Älä kerro minulle tarinoita (journalisti.fi, 22.9.2016).

Anu Kantolan kolumni: Suomi on tarina miesjoukosta metsässä (HS 25.10.2017),






Satujen kulttuurihistoriaa


Ylen artikkeli satujen opetuksista ja arvomaailmasta.


"Muiden kulttuurien kirjallisuutta", esimerkiksi


Han Kang: Vegetaristi (Etelä-Korea)
Bandi: Syytös (Pohjois-Korea)
Qui Xiaolang: Chen Cao –dekkarit (Kiina)
Yu Hua: Xu Sanguanin elämä ja verikaupat (Kiina)

Tarquin Hall: Vishna Puri –dekkarit (Intia)
Wikas Sarup: Slummien miljnääri (Intia)
Jhumpa Lahiri: Tämä siunattu koti (Intia)

Riad Satouf: Tulevaisuuden arabi (Lähi-Itä)
Rajaa Alsanea: Riadin tytöt (Saudi-Arabia)
Khaled Hossein: Leijapoika tai Tuhat loistavaa aurinkoa (Afganistan)

Gabriel Garcia Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys (Kolumbia)
Yuri Herrera: Kartellin trubaduuri (Meksiko)
Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori (Meksiko)
Daniel Galera: Hyöky (Brasilia)
Roberto Bolano: 2666 (Chile)

Eka Kurniawan: Kauneus on kirous (Indonesia)
Alan Duff: Kerran sotureita (Uusi-Seelanti, maorit)

Bettina Gappah: Tanssimestari  ja muita tarinoita Zimbabwesta (Zimbabwe)
Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana (Nigeria ym.)
Yaa Gyasi: Matkalla kotiin (Ghana ym.)
Nadie Mohamed: Kadotettujen hedelmätarha (Somalia)


Onko väliä, keiden kirjoittamia kirjoja luemme? Ylen artikkeli Milloin luit viimeksi kirjan, jonka kirjoittaja ei ole valkoinen? (10.6.2020)

Tilaa: Blogitekstit (Atom)