AI3

 

Runoanalyysin avuksi: käsitteet

Nämä pitäisi osata ja tunnistaa:
säe
säkeenylitys
säkeistö
alkusointu
loppusointu
assonanssi eli puolisointu
rytmi
toisto
runomitta
runon puhuja, runon minä
runon kuulija
asennon vaihto
kielikuva
     vertaus
     metafora
     personifikaatio
     symboli
kuvallisuus
vastakkainasettelu
rinnastus
(Lisäksi vielä viittaukset ja kielellä leikittely tai kielen käyttö uudella tavalla)

Runoanalyysin käsitteitä

Miksi termejä tarvitaan? Niillä asioista voi puhua täsmällisesti ja lisäksi niiden hallitseminen ohjaa kiinnittämään huomiota erityyppisiin asioihin. Näin lukukokemus syvenee ja on helpompi sanoa, mistä omat tuntemukset ja päätelmät syntyvät.

Kun aletaan tarkastella runoa, on tärkeää lukea se monta kertaa. Eri lukukerroilla lukijalle aukeaa erilaisia asioita: aluksi keskitytään vaikutelmiin, sitten voi kiinnittää huomiota ulkoasuun ja äänteisiin ja lopuksi edetään kuvakielen ja muun analyysin kautta kohti tulkintaa.

Runon riviä kutsutaan säkeeksi. Jos lause tai ajatus jatkuu yli säkeen, käytetään nimitystä säkeenylitys. Näin esimerkiksi Maija Vilkkumaan sanoituksessa Ei (2003): ”Hän huutaa / päästä mut ulos jumalauta mutta / äidin silmät on sumeat jo”. Usein säkeenylitys lisää nopeuden tuntua tai tuo vaikkapa kiihkeyttä runoon.

Säkeistä koostuu säkeistö, mikä vastaa tavallaan kappalejakoa. Säkeistöjen väli saattaa muuttaa runon puhetilannetta jotenkin tai siirtyä vaikkapa kuvauksesta tunteisiin. Kaikkiin poikkeamiin kannattaa kiinnittää huomiota: jos jokin säe tai säkeistö on vaikkapa pituudeltaan hyvin lyhyt, se on usein korostetun tärkeä.

Alkusointu ja loppusointu ovat erityisesti vanhan, perinteiseksi mielletyn runon keinoja. Alkusointu tarkoittaa sitä, että peräkkäin tai samassa säkeessä olevat sanat alkavat samalla kirjaimella tai kahdella: Kalevalassa esiintyvät esimerkiksi ”vaka vanha Väinämöinen” ja ”lieto Lemminkäinen”, JVG:n Ikuisessa vapussa (2019) lähdetään ”karkuun kaamoksesta” ja mennään”syvemmälle skutsiin”. Alkusointu sitoo asioita yhteen ja tuo runoon äänteellistä soinnuttelua, tietynlaista lyyrisyyttä eli runollisuutta tai jopa laulumaisuutta.

Loppusointu on varmaan tuttu: sanojen loput muodostavat riimin. Eino Leinon Lapin kesä -runon (1902) säkeistössä loppusoinnut eivät ole peräkkäisissä säkeissä. Jos loppusointuja haluaa nimetä, käytetään usein kirjaimia A, B ja niin edelleen.

Oi oppi ottakaatte joutsenista! (A)
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin. (B)
On meidän rannoillamme rauhallista (A)
ja turvaisa on rinne tunturin (B)

Jos riimi koskee vain osaa sanan lopun kirjamista, puhutaan assonanssista eli puolisoinnusta, esim. ”puoli” ja ”nuori”. Räp-lyriikassa tätä käytetään paljon. Avaimen Punainen tiili (2001)  valittiin Helsingin Sanomien lukijaäänestyksessä vuonna 2019 Suomi-räpin kaikkien aikojen vaikuttavimmaksi sanoitukseksi. Siinä äänteellistä soinnuttelua on monella tavalla, sekä loppusointuina että puolisointuina ja säkeiden lopussa ja sisällä:

Istun ikkunan ääres, dokaan viimeistä lestii
Suunnittelen protestii, wraittaa omaa manifestii
Tekstii, kriittisesti kapitalisteille ikuisesti
Vala sementtii jalkoihini ja pistä sitten cooperin testii

Äänteillä ja rytmillä luodaan myös mielikuvia. Eila Kivikk’ahon runossa Kansanlaulun tapaan (1952) on pehmeä, keinuva rytmi. Tässä runossa näkyy myös se, miten toisto on myös runon keino vaikuttaa lukijaan. Tapahtumat toistuvat ja kesä kuluu, aikaa tuntuu olevan paljon. ”Kova viikate päivät ne niitti” luo äänteellisesti kovan, terävän vaikutelman, joka liittyy tapahtumissa ajan loppumiseen.

Timotei, sinä keinuva heinä
varrella ojan,
sinun luotasi vei
tie kerran tytön ja pojan
timotei,
sinä keinuva heinä.

Kesäpäiviä näitä ja puntarpäitä
katsellen
kylä mietti jo häitä
ja niitä ja näitä.
Mutta tiesimme sen: kesä päiviä vain,
suvi teitä, puntarpäitä.

Kova viikate päivät ne niitti
ja heinät vei,
ja se onneaan kiitti,
ken itsekin murtunut ei,
timotei,
sinä keinuva heinä.

Runossa ei ole kertojaa vaan puhuja, runon minä. Puhuja voi osoittaa sanansa kuulijalle, joka on siis samalla tavalla runon maailmassa oleva fiktiivinen henkilö kuin minäkin. Kuulijaa voidaan suoraan puhutella sinänä tai se voi näkyä muuten, kuten käskyinä Punainen tiili -kappaleen katkelmassa, tai kuulijoita voi olla monta, kuten Lapin kesässä.

Asennonvaihto tarkoittaa runon kohtaa, jossa puhujan suhtautuminen vaihtuu jollain tapaa. Välissä voi kulua aikaa tai puhuja paljastaa jotain, mitä ei ole aiemmin kertonut. Kaarlo Kramsun runossa Sua lemmin (1887) asennonvaihto on viimeisessä säkeessä, mutta yhtä hyvin se voi olla vaikkapa viimeisten säkeistöjen välissä.

Sua lemmin aina, tyttö mustatukka
Ja sinisilmä, naisist’ ihanin.
Oot elontieni kaunokaisin kukka,
Oot sydämeni tunne tulisin.

Sun kammioosi hiljaan, kyyhkysiivin,
Mun aatokseni usein kiiruhtaa.
Mä itse sinne kerran vielä hiivin,
Sua vaimoks pyydän – jos en muita saa.

Suurin osa runoudesta käyttää kielikuvia. Kielikuva tarkoittaa ilmausta, jota ei ole tarkoitettu kirjaimellisesti ymmärrettäväksi, vaan niissä kaksi asiaa rinanstetaan jossain suhteessa toisiinsa: Hän syö kuin hevonen. Näin voidaan vaikuttaa lukijan milikuviin ja kertoa asioita, joita ei välttämättä edes voida ilmaista suoraan tai jotka menettäisivät tehoaan, jos ne ilmaistaisiin kirjaimellisesti: esimerkiksi Maija Vilkkumaan Ei-sanoituksen ”maailma on vaarojen karikko” luo vahvemman mielikuvan kuin se, jos äidin huolenaiheet sanottaisiin suoraan. Tässä on runouden voima ja viehätys: voidaan puhua asioista niin, että mielikuvan luominen jää lukijalle. Tunteen synnyttäminen lukijassa vaikuttaa usein vahvemmin kuin se, että vain todettaisiin, miten asia on.

Kielikuvia voidaan jaotella vielä tarkemmin. Hän syö kuin hevonen on vertaus, ja vertaamisen tunnistaa kuin-sanasta. Metafora on vertaus ilman kuin-sanaa: puhumme ihan arjessakin kuun sirpistä (kuu näyttää kuin olisi sirppi) tai pöydän jalasta. Nämä ovat niin sanottuja kuolleita metaforia eli emme enää hahmota niitä metaforina vaan ne ovat ihan osa arkipuhetta. Runous pyrkii tuoreisiin metaforiin ja luomaan niiden kautta mielikuvia. Millainen on ihminen, joka istuu vaikkapa vain kasana vaatteita tai katsoo kuin kertoisin tarinaa pääsiäispupusta? Runoa on muutenkin usein tarkoitus lukea kuvaannollisesti. Mitä tarkoittaa esimerkiksi Maustetyttöjen ”Tein kai lottorivini väärin” (2019)? Tai mitä jonkin kappaleen ympäristön kuvaus kertookin itse asiassa sanoituksen minän mielentilasta –- mitä ovat Apulannan Valot pimeyksien renoilla (2015)?

Personifikaatio on metaforan laji, jossa elottomalle annetaan elollisen ominaisuuksia. Esimerkiksi luonnonilmiöitä tai tunteita voidaan kuvata niin kuin ne olisivat ihmisiä tai eläimiä: aurinko hyväilee ihoa, kateus pistää sydämeen tai sade piirtää viivoja ikkunaan.

Symboli tarkoittaa jotain asiaa edustavaa vertauskuvaa. Se voi olla vakiintunut, kuten sydän rakkauden symbolina tai kyynel surun symbolina. Jotkin symbolit voivat olla teoskohtaisia, esimerkiksi punainen väri runossa voi symboloida rakkautta, vihaa tai vaikkapa kommunismia aivan runon kokonaisuudesta ja kontekstista riippuen. Jotkin symbolit toistuvat monissa teoksissa, esimerkiksi talo on usien ihmisen minuuden symboli tai tie kuvaa elämää, kuten alla olevassa Uuno Kailaan Paljain jaloin -runossa (1932).

Niin mä kerran
tieni aloin,
niin mä kuljen:
paljain jaloin.

Avohaavat
syvät näissä
ammottavat
kantapäissä:

rystysihin
joka kiven
jäänyt niist´ on
verta hiven.

– Mutta niinkuin
matkan aloin,
päätän myös sen:
paljain jaloin.

Silloinkin, kun
tuska syvin
viiltää, virkan:
– Näin on hyvin.

– Tapahtukoon
tahtos sinun,
Kohtaloni,
eikä minun.

Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota kieleen: käytetäänkö puhe- vai yleiskieltä, ovatko sanat myönteisiä vai kielteisiä, mihin aihepiireihin ne littyvät, rinnastetaanko jotain tai rakentuuko runo vastakkainasettelulle (ennen–nyt, valo–pimeä, tosi–valhe). Tai onko runossa paljon kysymyksiä tai kieltoja, kuten Maustetyttöjen Viidestoista päivä -kappaleessa (2019)? Viittaako runo johonkin toiseen tekstiin, kuten tuo Viidestoista päivä viittaa Juice Leskisen Viidestoista yö -kappaleeseen (1980) tai kuten Cheekin Timantit on ikusia (2013) käyttää paljon viittauksia James Bondiin. Tai onko runossa kokonaan uusia sanoja tai kielellä leikittelyä? Ja runon nimi on tärkeä, joskus se osoittaa avainkohdan tai voi olla jopa lukuohje runoon.

Näin teet novellianalyysin

Lue novelli ainakin kahteen kertaan.
Analysoi eli erittele

Aihe eli mistä novelli kertoo.

Juoni on se, mitä novellissa tapahtuu. Se rakentuu osista: Ristiriitainen alkutilanne potkaisee tapahtumat liikkeelle.

Tapahtumat huipentuvat kohti käännekohtaa. Avainkohta antaa avaimet syvempien merkitysten eli teeman tasolle. Loppuratkaisu voi olla avoin tai suljettu. Kertoja ja miten hän suhtautuu tapahtumiin Henkilöt ja heidän merkityksensä tapahtumien kulkuun Miljöö eli tapahtuma-aika ja -paikka             (konkreettisen lisäksi myös esim. sosiaalinen miljöö) Tapahtumien kesto, ajan kuluminen Kieli ja sanavalinnat -- mitä ne paljastavat? Motiivit -- mikä novellissa toistuu ja mitä se merkitsee? Teema eli novellin syvempi merkitys, tarkoitus, tulkinta. Muista vielä novellin nimi.

→ Valikoi näistä kirjoitelmaasi se, mikä on tärkeää juuri tässä novellissa.

Vinkkejä elokuva-analyysiin

Kavin elokuvapolku

Kirja-elokuvavertailu

Kirjasta tehty tehty elokuva on oma, itsenäinen taideteoksensa. Joskus kirjalija osallistuu elokuvan käsikirjoituksen tekemiseen, mutta usein käsikirjoituksen tekee joku muu. Koska kyseessä on kaksi eri taiteenlajia, sama tarina kerrotaan eri keinoin.

Joskus tarinaa saatetaan muuttaa paljonkin. Pieniä ja isoja muutoksia tehdään joka tapauksessa: tapahtumajärjestystä saatetaan muuttaa, henkilöhahmoja lisätä tai jättää pois, jotain tapahtumaa painotetaan, jotain esitetään toisessa yhteydessä.

Vertaile lukemaasi kirjaa ja siitä tehtyä elokuvaa.

Lue kirja ja katso siitä tehty elokuva. Vastaa Classroomissa neljään näistä kysymyksistä. Kirjoita alkuun kappale, jossa esittelet kirjan ja elokuvan.

1. Henkilöhahmo(t)– poistoja, muutoksia, miten vaikuttaa?

2. Kertoja kirjassa – miten toteutettu elokuvassa?

3. Paikat: miten kirjassa ja elokuvassa?

4. Millaisia kuvakulmia elokuvassa on käytetty? Miksi?

5. Millaisia leikkauksia elokuvassa on käytetty? Liikkuuko kamera? Miten vaikuttaa?

6. Mitä elokuvasta on jätetty pois? Miten se vaikuttaa?

7. Mitä elokuvaan on tuotu lisää? Miten se vaikuttaa?

8. Miten kirjan ja elokuvan tunnelma eroavat toisistaan? Mistä se johtuu?

9. Elokuvan värimaailma: miten vaikuttaa?

10. Elokuvan musiikki: miten vaikuttaa?

11. Elokuvan muu äänimaailma: miten vaikuttaa?

12. Kirjan kuvailu ja elokuvan tapahtumapaikat, puvustus ja lavastus?

13. Näyttelijä(t) ja kirjan henkilö(t)
14. ... (omia näkökulmia)

15. ...

Jos aihe kiinnostaa, Yle Areenassa on Kirja vs. elokuva -podcast-sarja, jossa verrataan kirjoja ja niistä tehtyjä elokuvia.

Draamaklassikot

ryhmätyö

Valmistelkaa muille näytelmän esittely, jossa on

1. yksi kohtaus esitettynä (toteutustapa vapaa)
2. näytelmän esittely (tapahtumat, ajoitus ja paikka kirjallisuushistoriassa: tyylikausi)
3. henkilösuhdekartta?
4. muutama sana kirjoittajasta (kirjallisuushistoriaa tämäkin)


Miettikää järjestys ja työnjako!
Miten muut saisivat mahdollisimman hyvän käsityksen näytelmästä?

       Koko esityksen kesto maks. 15-20 min.